Puhdasta energiaa ihmisen elämään
Raimo Lovion blogi
Tunnetusti, jos sinulla on vain vasara, maailma näyttää naulalta. Vastaavasti toukokuussa veneilijä, joka odottaa vesillepääsyä, näkee mailman veneenä, vaikka oikeasti olisi kysymys juuri kaadetun, pystyyn palsamoituneen omenapuuvanhuksen rungosta.
Kirjoitin edellisessä, historiaa elävöittämään pyrkivässä jutussani “Naantalilaisen tilallisen elämän aineelliset puitteet 120 vuotta sitten” siitä, miten isoisäni aikoinaan pääsi Luonnonmaan kansakouluun vuonna 1904. Tulkitsin sen johtuneen hänen yksinhuoltajaäitinsä päättäväisestä koulutusmyönteisyydestä, mikä sinänsä onkin totta. Ryhdyin kuitenkin pohtimaan tuon koulutusmyönteisyyden syitä hieman tarkemmin.
Kouluttautumisella on aivan nykypäivänkin ajankohtaisuutta. Nyt puhutaan mm. toisen asteen opiskelun laajentamisesta työllistymisen avittajana ja syrjäytymisen ehkäisykeinona.
Naantalin historian III osasta selviää, että 1900-luvun alussa oli Naantalin maatiloilla yleisemminkin pyrkimys lähettää lapsia kouluun. Samalla muistin myös, että äitini oli joskus kertonut erityisen syyn ja esimerkin, joka oli vaikuttanut koulutuspäätöksiin Keitilän Ylitalossa. Hieman äidin jättämää arkistoa pengottuani löysin lisäksi isoisäni Luonnonmaan Haijasten kansakoulun 50-vuotisjuhlassa vuonna 1954 pitämän puheen.
Isoisäni kouluun pääsyn syyt ja mainittu puhe selviävät tarkemmin tästä jutusta: Koulutielle pääsyn mahdollisuudet ja seuraukset 1900-luvun alun Luonnonmaalla
Historiaa tutkiskellessani olen usein törmännyt siihen, että yli 100 vuotta sitten elettyä arkista elämää on vaikea konkreettisesti kuvata ja ymmärtää. Meidän päiviemme tekniikka, työelämä ja tavat ovat niin kaukana siitä, miten asiat olivat silloin, kun elettiin ilman sähköä ja öljyä, moottoreita, autoja, radiota, tietotekniikkaa jne.
Onneksi sain jokin aika sitten käsiini vanhan dokumentin, jossa isoisäni vanhempien aineellinen omaisuus on erittäin tarkoin lueteltu ja arvioitu rahaksi muutettuna vuonna 1900. Tämä tarkka kuvaus auttaa ainakin minua – kaupungissa koko ikäni asunutta – näkemään hieman paremmin millaista elämä oli Naantalin Luonnonmaan Keitilän Ylitalossa 1900-luvun alussa.
Lue juttu klikkaamalla tästä: Mitä naantalilainen talollinen omisti 120 vuotta sitten
Tapanani ei ole ollut kirjoittaa mielipidekirjoituksia sanomalehtien palstoille. Energiamurroksen edistämisen suhteen olen ollut muuten aktiivinen mm. twitterin kautta. Nyt kuitenkin kirjoitin lämpöpumppualan yritysten asiantuntijoiden avulla kerrostalojen lämmöntalteenottojärjestelmistä mielipidekirjoituksen, jonka HS julkaisi 28.4.2019.
Motiivini perustui kolmeen asiaa: lämmitys on keskeinen kysymys, jos halutaan vähentää päästöjä, valtaosa suomalaisista asuu kerrostaloissa ja kolmanneksi: tarvitaan konkreettisia ehdotuksia eikä yleistä marmatusta.
Jutun pointti on seuraava: kun suurissa kaupungeissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla on vaikeuksia puhdistaa kaikkea kaukolämmöntuotantoa, on järkevää panostaa energiatehokkuuteen.
Mitä vähemmän kulutetaan, sitä vähemmän on tarvis polttaa kivihiiltä, kaasua tai puuta.
Teresa Haukkala väitteli 26.4.2019 Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa aurinkoenergian käyttöönoton etenemisestä Suomessa. Väitöskirjatyö alkoi 2011 osana silloin käynnistynyttä Solar Breakthrough in Making 2012 – 2016 projektia, jossa olivat alussa mukana Lovio, Sampsa Hyysalo, Teresa Haukkala ja Tea Lempiälä. Myöhemmin myös Heli Nissilä ja Eva Heiskanen. Ja 2014 alkoi edelleen jatkuva Karoliina Auvisen vetämä FinSolar-projekti (http://www.finsolar.net/).
Teresa Haukkalan väitöskirja löytyy osoitteesta: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/37503. Väitöskirjan koko otsikko on ”The wicked problem of a low carbon energy transition. Structure, agency and framing in the multi-actor process of solar PV deployment in Finland”.
Omalta kannaltani Teresan väitöskirjan tekee erityisen kiinnostavaksi se, että se omalla tavallaan vetään yhteen kokeamuksiamme edistää alan kehitystä käytännössä vuosina 2013 – 2018 (Suomen Lähienergialiitto ja FinSolar-hanke). Läpimurtohan tapahtui oikeassa elämässä 2015, mutta vielä on paljon kehitettävää. Tutkimuksen puolella muutama artikkeli ja yksi väitöskirjakin on vielä tekeillä.
Syntymäpäiväkin pitää siis aloittaa,
siinä kaikki.
Vasta myöhemmin kannattaa ajatella
elävänsä.
Ja vasta paljon, paljon myöhemmin
voi saada jonkin käsityksen siitä,
mitä on leikkaamassa.
Ja mihin muotoon.
Ja tuleeko siitä yhtään mitään.
Muuta kuin ensimmäinen sormiharjoitus
merisarjan Välimerestä.
(Pauli Tapion lauseita (HS 15.11.2018) muunnellen)