Kirjoitin edellisessä, historiaa elävöittämään pyrkivässä jutussani “Naantalilaisen tilallisen elämän aineelliset puitteet 120 vuotta sitten” siitä, miten isoisäni aikoinaan pääsi Luonnonmaan kansakouluun vuonna 1904. Tulkitsin sen johtuneen hänen yksinhuoltajaäitinsä päättäväisestä koulutusmyönteisyydestä, mikä sinänsä onkin totta. Ryhdyin kuitenkin pohtimaan tuon koulutusmyönteisyyden syitä hieman tarkemmin.
Kouluttautumisella on aivan nykypäivänkin ajankohtaisuutta. Nyt puhutaan mm. toisen asteen opiskelun laajentamisesta työllistymisen avittajana ja syrjäytymisen ehkäisykeinona.
Naantalin historian III osasta selviää, että 1900-luvun alussa oli Naantalin maatiloilla yleisemminkin pyrkimys lähettää lapsia kouluun. Samalla muistin myös, että äitini oli joskus kertonut erityisen syyn ja esimerkin, joka oli vaikuttanut koulutuspäätöksiin Keitilän Ylitalossa. Hieman äidin jättämää arkistoa pengottuani löysin lisäksi isoisäni Luonnonmaan Haijasten kansakoulun 50-vuotisjuhlassa vuonna 1954 pitämän puheen.
Isoisäni kouluun pääsyn syyt ja mainittu puhe selviävät tarkemmin tästä jutusta: Koulutielle pääsyn mahdollisuudet ja seuraukset 1900-luvun alun Luonnonmaalla