Puhdasta energiaa ihmisen elämään
Raimo Lovion blogi
Täällä julkaisen pääasiassa itseotettuja ja –tehtyjä valokuvia ja piirroksia vuosien varrelta.
Keväisellä kaivon kannella kaikki kohtuullisesti, vaikkakin kaksoisolentoni edelleen harmaana harmittelee.
Olen muistuttanut itseäni, että val(k)aistuminen vaatii kärsivällistä mieltä ja rosojen hiontaa:
ajatus ajatukselta
tiedän vähemmän
kunnes lopulta val(k)aistun täysin tyhmänä
ja arvaan mitä on kaiken takana.
Joutuivat tekemään kipeän leikkauksen, kun puu täytti koko pihan. Sain näin uuden kodin! Ja onneksi malttoivat jättää näin pitkän kannon. Tästä on hauska seurata ilta-auringossa kaukaa Seutulasta nousevien lentokoneiden vanoja. Meinaavat ehkä laittaa – järkevää kyllä – lennoille lisäveron. Ei ehkä koske meitä lintuja, mutta varmuuden vuoksi treenaan samalla hieman levitointia. Tokko levitointia sentään verotetaan!
Kiitos Taru-Taina Nora: kyllä sinun Tuulen tiesi “Suosion” seinäkaveriksi majoittuneen Naantalin auringonkin virvoittaa!
Yhdysvalloissa ovat onneksi presidentinvaalit taas pian lähestymässä. Yksi vanha sankarini on kuitenkin poissa, aina ja lopullisesti. Voittaisipa joku hänen veroisensa.
Tällainen otsikko oli kerran Helsingin Sanomissa. Valitettavasti ei pääkirjoituksessa, mutta kulttuurisivuilla kuitenkin.
Malevitshin mustan neliön idea syntyi kesällä 1913 Uudellakirkolla, jossa hän kavereineen päätti alkaa valmistella mysteerioopperaa Voitto auringosta. Musta neliö ilmaantui sitten maailmaan oopperan ensiesityksessä Pietarissa 2.12.1913: “… näytöksen viidennessä kuvaelmassa aurinko katosi kokonaan ja näyttämötilassa vinottain riippuva neliö himmeni mustaksi.” (Joseph Kiblitsky kirjassa Kazimir Malevitsh venäläisessä museossa, Didrichsenin museo 2000).
Helsingin Sanomissa (8.9.2018) suprematisteista väitöskirjaa valmisteleva Antti Majava antaa ikoniselle taululle ekologisen, ilmastonmuutoseen liittyvän tulkinnan: “Teos hylkää auringon ja korvaa sen öljyllä tai kivihiilellä.”
Tulkinnan oikeutuksesta en ole varma, mutta kiinnostuin, kun hän vielä jatkoi: “Muutos parempaan voi lähteä taideteoksesta. Kuulostaa uskomattomalta, mutta näin Majava väittää. Hän odottaa tämän ajan Mustaa neliötä”, kirjoittaa Mikko-Pekka Heikkinen. Majava huudahtaa: “Odotan teosta, joka kuvaa maailmaa, jossa olemme, kenties sellainen pystyisi viime hetkellä kääntämään meidät tuhon porteilta.”
Taiteen muutosvoimasta voi olla epävarmempikin, mutta varmuuden vuoksi tein oheisen pienen sormiharjoitelman kääntämällä Malevitshin päälaelleen. Täytyy miettiä miten sitä kehittäisi paremmaksi ikoniksi.
Olen ollut hieman loukkaantunut, kun ranskalaiset mielenosoittajat valitsivat keltaiset (!) liivit mielenosoituksensa tunnukseksi. Auringon (ja minun) kaunis keltainen sopii huonosti näiden mielenosoitusten sisältöön. Pariiisissa kannattaa pukeutua perinteiseen punaiseen ja antaa värille ja mielenosoitukselle uusi parempi sisältö.
Ne, jotka tuntevat minut hyvin, tietävät, että keltainen on ollut värini vuodesta 1968. Kesäretkillä mukana ollut sadetakki oli nimeltään soleil. Taustapaperin keltainen on puolestaan hyvin lähellä siskoni yliopiston biokemian laitokselta vuonna 1969 tuoman testipaperin keltaista. Minulle rakkaaksi muodostunutta paperia on vieläkin tallella, mutta oikean keltaisen toistaminen valokuvan avulla tietokoneen näytöllä ei aivan tahdo onnistua. Kuvan väri on kuitenkin lähes oikea.
Kun vuonna 2011 mietin mitä uutta toimialaa ryhtyisin tutkimaan lämpöpumppujen ja sähköautojen rinnalla, valinta osui Suomessa silloin olemattomaan aurinkoalaan. En ollut varma sen menestyksestä Suomessa, mutta ajattelin, että se on ainakin oikean värinen. Käynnistimme sitten projektin Solar breakthrough in making in Finland 2012 – 2016. Projektin oli määrä olla viimeinen ennen eläkkeelle lähtöäni ja siksikin oli tärkeää palata oikeaan väriin. No, projekti ei jäänyt viimeiseksi, mutta läpimurto tapahtui oikeassa elämässä värikkään aurinkoisena kesänä 2015.