Uusiutuva energia ohitti 2018 fossiilisen energian ensimmäisen kerran sitten 1962

Uuden energiatilaston mukaan uusiutuvan energian osuus oli vuonna 2018 Suomessa 37 % ja fossiilisen energian 35 %. Näin uusiutuva ohitti fossiilisen Suomessa ensimmäisen kerran sitten vuoden 1962. Kuvassa turve on laskettu mukaan fossiiliseen, koska sen CO2-päästöt myös lasketaan mukaan CO2-päästöihin. Siksi kuvassa fossiilinen ja turve vielä johtavat 40 %:n osuudella. Vihreä käyrä ohittaa kuitenkin mustan käyrän viimeistään vuonna 2020.

Fossiilien kausi lähenee vääjäämättä loppuaan. Mitä pikemmin, sen parempi.

 

Onneksi ihmisen ajan 9. sukupolvi näkee mistä on kysymys

Minun ajanlaskussani ihmisen aika alkoi kehkeytyä 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ja nykyiset 16-vuotiaat ovat tässä ajanlaskussa 9. sukupolvi ja samalla ensimmäinen 2000-luvulla syntynyt sukupolvi. Nuorten koululaisten maailmanlaajuinen ilmastolakko osoittaa, että he ymmärtävät mistä tässä ajassa on kysymys.

Suomen uusiutuvan energian kasvupotentiaali 2020 – 2030

Kävin tänään puhumassa Eduskunnan pikkuparlamentissa uusiutuvan energian kasvupotentiaalista Suomessa 2020 – 2030. Tilaisuuden järjestivät Suomen Lähienergialiitto ry, Bioenergia ry, Pienvesivoimayhdistys ry, Suomen Biokaasuyhdistys ry, Suomen Lämpöpumppuyhdistys SULPU ry ja Suomen Tuulivoimayhdistys ry ja paikalla oli paneelissa kansanedustajia ja sellaiseksi pyrkiviä. Toivottavasti sanoma menee perille: potentiaalia on ja se muuttuu myös todellisuudeksi kunhan fossiilien aseman heikentämistä lisätään päästökaupalla, veroin/tuin ja tarvittaessa myös ennakoivilla kielloilla.

Sivutavoite voisi olla, että Greta Thunberg malttaisi palata kouluun myös perjantaisin!

Esitykseni löytyy tästä: Lovio.Helsinki.14.3.2019.esitys

Usvaisen talviaamun uni: raumalainen Tuulen tiet yrittää virvoittaa seinälle kutistunutta Naantalin aurinkoa

Kiitos Taru-Taina Nora: kyllä sinun Tuulen tiesi “Suosion” seinäkaveriksi majoittuneen Naantalin auringonkin virvoittaa!

Presidenttiehdokaskampanjoista puhuttaessa tulee vieläkin ikävä Robertia

Yhdysvalloissa ovat onneksi presidentinvaalit taas pian lähestymässä. Yksi vanha sankarini on kuitenkin poissa, aina ja lopullisesti. Voittaisipa joku hänen veroisensa.

Elämä olisi kurjaa ilman Picassoa

Tällainen otsikko oli kerran Helsingin Sanomissa. Valitettavasti ei pääkirjoituksessa, mutta kulttuurisivuilla kuitenkin.

Auringon voitto Kazimir Malevitshin Mustasta neliöstä?

Malevitshin mustan neliön idea syntyi kesällä 1913 Uudellakirkolla, jossa hän kavereineen päätti alkaa valmistella mysteerioopperaa Voitto auringosta. Musta neliö ilmaantui sitten maailmaan oopperan ensiesityksessä Pietarissa 2.12.1913: “… näytöksen viidennessä kuvaelmassa aurinko katosi kokonaan ja näyttämötilassa vinottain riippuva neliö himmeni mustaksi.” (Joseph Kiblitsky kirjassa Kazimir Malevitsh venäläisessä museossa, Didrichsenin museo 2000).

Helsingin Sanomissa (8.9.2018) suprematisteista väitöskirjaa valmisteleva Antti Majava antaa ikoniselle taululle ekologisen, ilmastonmuutoseen liittyvän tulkinnan: “Teos hylkää auringon ja korvaa sen öljyllä tai kivihiilellä.”

Tulkinnan oikeutuksesta en ole varma, mutta kiinnostuin, kun hän vielä jatkoi: “Muutos parempaan voi lähteä taideteoksesta. Kuulostaa uskomattomalta, mutta näin Majava väittää. Hän odottaa tämän ajan Mustaa neliötä”, kirjoittaa Mikko-Pekka Heikkinen. Majava huudahtaa: “Odotan teosta, joka kuvaa maailmaa, jossa olemme, kenties sellainen pystyisi viime hetkellä kääntämään meidät tuhon porteilta.”

Taiteen muutosvoimasta voi olla epävarmempikin, mutta varmuuden vuoksi tein oheisen pienen sormiharjoitelman kääntämällä Malevitshin päälaelleen. Täytyy miettiä miten sitä kehittäisi paremmaksi ikoniksi.

 

 

 

Pariisissa on marssittu ennenkin mutta ei keltaisissa väreissä

Olen ollut hieman loukkaantunut, kun ranskalaiset mielenosoittajat valitsivat keltaiset (!) liivit mielenosoituksensa tunnukseksi. Auringon (ja minun) kaunis keltainen  sopii huonosti näiden mielenosoitusten sisältöön. Pariiisissa kannattaa pukeutua perinteiseen punaiseen ja antaa värille ja mielenosoitukselle uusi parempi sisältö.

Velkuan viimeinen Toivo ja Naantalin viimeinen Victoria

Naantalia kuvaavissa vanhoissa historiikeissa kuvataan yleensä jonkin verran 1800-luvun laivanvarustustoimintaa ja talonpoikaispurjehduksia, jotka purjelaivojen osalta päättyivät muutama vuosi ennen I maailmansotaa. Raino Puottulan (1993, 88) kirjoittamassa Muuttuva Naantali kirjassa todetaan loppuvaiheesta lyhyesti näin: ”Naantalin oma laivanvarustustoiminta päättyi maailmankauppaa ajatellen puolen vuosisadan ajaksi parkki Victorian upottua Montrealin edustalla 1911.”

Puottulan lähteenä on varmaankin ollut Kerttu Innamaan (1965, 56) kirjoittama Naantalin historian III osa, jossa todetaan: ”Kylenin ja merimaskulaisen B. Pihlmanin omistama parkki Victoria ajoi riutalle Montrealin rannikolla 1911 ja haaksirikkoutui.”

Mikä tämä Naantalin viimeinen parkki Victoria oikein oli? Ja kuka Kylen ja B. Pihlman? Kiinnostuin kysymyksestä, kun sukuselvityksestä minulle oli yllättäen aiemmin selvinnyt tieto, että pappani äidillä oli 1900-luvun alussa Naantalissa asunut sisko, joka oli naimisissa merikapteeni Bernhard Mikael Pihlmanin kanssa.

Lisäksi vielä suuremmaksi yllätyksekseni pappani äidin vanhasta navetasta Luonnonmaalta löytyi puulaatikko, jossa oli noin 50 vanhaa merikarttaa eri puolilta maailmaa. Yhdessä kartassa oli omistuskirjoituksena B. M. Pihlman.

Salapoliisi minussa heräsi ja aloin selvittää asiaa. Monien vaiheiden jälkeen asiat ovatkin pääosin selvinneet. Jos siis satut olemaan kiinnostunut siitä, millainen laiva oli Naantalin viimeinen suuri purjelaiva Victoria ja mikä mies merikapteeni Bernhard Mikael Pihlman oli, niin lue pitkähkö juttu linkin takaa:

Velkuan viimeinen Toivo ja Naantalin viimeinen Victoria.3.3.2019

Otan ilolla vastaan kaikki kommentit, korjaukset ja täydennykset.